a ) Jumala alkaa heti suunnitella uutta suunnitelma-A:ta, eli miten tämä voidaan muuttaa voitoksi ja miten nyt päästään sinne mihin Jumala on sinut tarkoittanut. Syntisi ei tee tyhjäksi, vaan viivästyttää kutsumustasi.
b) Sinä masennut koska huomaat olevasi kykenemätön olemaan sellainen kuin haluat, eli että olet syntinen. Ylpeydessäsi kuitenkin petät itseäsi, ja selität että pystyt olemaan omassa voimassasi täydellinen, mutta tällä kertaa teit vain tosi tyhmästi. Ruoskit itseäsi parempiin suorituksiin ja pidät yllä illuusiota että selviät ilman Jumalaa jatkossa (kunhan ensin saat anteeksi TÄMÄN kerran ja SITTEN et enää tarvitse Jumalaa).
c) Jumala antaa sinulle viisauden ja ohjeen elämästä lankeamisen jälkeen. Muistat kun Jumala käski ensin Israelin mennä luvattuun maahan , ja sitten kun Israel oli kapinallinen, Jumala käski olla menemättä (4Moos 13-14), ja sensijaan menemään takaisin erämaahan. Jumalan käsky muuttui Israelin tottelemattomuuden vuoksi.
d) SINÄ haluat edelleen ylpeydessäsi pitää kiinni Jumalan alkuperäisestä käskystä ja suunnitelmasta, ja ryntäät suin päin taistoon. Tällä kertaa ilman tarvittavaa Jumalan valtuutusta, ja ilman uskon ja omantunnon rohkeutta. Näin Israelkin teki tajutessaan etteivät nyt pääse luvattuun maahan. He päättivät mennä joka tapauksessa ("Katso, tässä me olemme; me lähdemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut, sillä me olemme syntiä tehneet" 4Moos 14:40), vaikka Mooses varoitti "Älkää lähtekö sinne, sillä Herra ei ole teidän keskellänne; älkää lähtekö, etteivät vihollisenne voittaisi teitä.".
e) Vihollinen jyrää, ja tilanteesi on pahempi kuin pelkän lankeamuksen jälkeen. Alat jopa syyttää Jumalaa, koska Hänhän antoi alkuperäisen käskyn! Olet siis langennut, sitten kapinoinut, vihollinen on nujertanut sinut, JA olet katkera Jumalalle! Sensijaan voisit olla langennut, anteeksiannettu ja matkalla kohti uutta mahdollisuutta...
Kristinuskon suuri ero veljesuskontoihin Islamiin ja Juutalaisuuteen nähden on tämä:
Room 10: 3-4: "sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"
Jotenkin omavanhurskaus on uskovallekin hyvin houkutteleva ratkaisu, mutta osoittautuu umpikujaksi. Valitettavasti ylpeys yleensä estää näkemästä umpikujaa sittenkin kun seinä tulee vastaan. Ihminen ei halua olla riippuvainen Jumalasta, vaan haluaa mieluummin piiloutua ja peittää "viikunanlehdillä" omat virheensä. Meitä pelottaa se että olemme Jumalan armoilla. Haluamme viimeiseen asti yrittää (jopa uskoontulon jälkeen) rakentaa omaa vanhurskauttamme, jotta olisimme itsenäiset ja "vapaat"
Room 6:20: "Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta."
Maailma on täynnä Jumalan haaksirikkoutuneita lapsia, jotka ovat ensin saaneet kutsun tehdä Jumalan työtä, esim. saarnata, ovat langenneet, ja sitten ovat kovettaneet otsansa ja jatkaneet jääräpäisesti saarnaamista sillä seurauksella että heidän koko elämänsä on mennyt ihan raiteiltaan ja ovat löytäneet itsensä jopa mielisairaalasta perheen ja kaiken menettäneinä. Älä ole yksi heistä, vaan alistu Jumalan vanhuskauden alle. Jos lankeat, pese vessaa pari vuotta. Jumala kyllä sitten uudistaa kutsunsa saarnata, ja sitten voit taas saarnata :-) Jumala ei kutsumustaan kadu!
