Seksi Kristillisessä Avioliitossa

1. Sinun pitää antaa seksiä

Raamattu sanoo selvästi, että "Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon." (1. kor 6:3-4).

Tämä tarkoittaa selkokielellä, että jos mies sanoo että haluaa seksiä, vaimon pitää sitä antaa (ja päinvastoin). Tästä ei ole poikkeuksia, eikä tässä ole annettu vapaavalintaisuutta. Ainoastaan kuukautistilaa ja lasten synnyttämisen jälkeistä tilaa voidaan pitää syinä olla harrastamatta seksiä, kuten raamatusta voit lukea (3 Moos 15:19-, 3 Moos 20:18) ja (3 Moos 12:1-).

2. Myös sitä seksiä

Nainen on usein se osapuoli, joka on täynnä epäröintiä, häveliäisyyttä, lukkoja ja estoja. Mies sensijaan on saattanut katsoa pornoa, tutkia internetistä mitä ihmeellisempiä seksityylejä, ja on täynnä halua kokeilla. Tässä tulee usein eteen ristiriita.

Peruslähtökohta on siltikin, että puoliso hallitsee sinun ruumistasi, eli että sinun pitää antaa itsesi kokonaan toiselle. Mikäli et anna, se on henkisellä tasolla hylkäämistä ja aiheuttaa lisää ongelmia.

Lohdutuksena niille joille asia on vaikea sanottakoon että USEIN on käynyt, että nainen joka vihdoin antaa periksi miehelleen, huomaakin että mies on erittäin halukas kunnioittamaan naisen mielipiteitä, eikä jyrää häntä. Tietenkin voi olla aika jolloin mies kokeilee että onko nainen tosissaan, ja käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Luota Jumalaan!

3. Avioliitto!

Avioliitto on raamatussa määritelty näin: "- mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi." (1Moos 2:24)

Jeesus jatkoi Isänsä tarinaa sanomalla: "He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt 19:6).

Mitään ei ole sanottu rabbeista, papeista, punaisista matoista, kirkonkelloista tai mistään muustakaan. Avioliitto on seksiliitto Jumalan silmien edessä. Mutta...

4. Avioliiton sopimusluonne

Vanhan Testamentin aikana kirjoitettiin avioliittosopimus, joka määritteli mitä miehen piti antaa naiselleen, ja päinvastoin. Tämä oli tarkoitettu turvaksi avioeroa ja riitatilanteita varten. Yksinkertaistettuna sopimus määritteli seksin, ruoan ja vaatteiden määrän, kuten on kirjoitettu "Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa vähentää ensimmäisen ruokaa, vaatetusta eikä aviollisia oikeuksia." (2Moos 21:10). Näissä sopimuksissa määritettiin jopa kuinka monta kertaa kuukaudessa seksiä piti harrastaa, ja tähän oli suosituksia miehen ammatin mukaan: merimiehille minimimäärä oli kolmen kuukauden välein, kun taas suutareille se saattoi olla kolme kertaa viikossa!

Seksi oli oleellinen osa avioliittoa myös sopimustasolla, tarkoittaen että seksitön avioliitto purkautui lähes automaattisesti sopimusrikkomukseen. Tämä oli tietenkin ristiriidassa Jumalan alkuperäisen tarkoituksen kanssa (kuten Jeesus sanoi "alusta ei niin ollut"). Mutta tarinan opetus on selvä: seksi on vaadittu osa avioliittoa, ja sitä ei ole kummallakaan puolisolla oikeutta kieltää toiselta missään olosuhteissa (ei edes jos on päänsärkyä).

Synti ja Jumalan Vanhurskaus

Kun sinä lankeat (käytän mikahäkkispassiivia tässä) johonkin syntiin, tapahtuu seuraavanlaista:

a ) Jumala alkaa heti suunnitella uutta suunnitelma-A:ta, eli miten tämä voidaan muuttaa voitoksi ja miten nyt päästään sinne mihin Jumala on sinut tarkoittanut. Syntisi ei tee tyhjäksi, vaan viivästyttää kutsumustasi.

b) Sinä masennut koska huomaat olevasi kykenemätön olemaan sellainen kuin haluat, eli että olet syntinen. Ylpeydessäsi kuitenkin petät itseäsi, ja selität että pystyt olemaan omassa voimassasi täydellinen, mutta tällä kertaa teit vain tosi tyhmästi. Ruoskit itseäsi parempiin suorituksiin ja pidät yllä illuusiota että selviät ilman Jumalaa jatkossa (kunhan ensin saat anteeksi TÄMÄN kerran ja SITTEN et enää tarvitse Jumalaa).

c) Jumala antaa sinulle viisauden ja ohjeen elämästä lankeamisen jälkeen. Muistat kun Jumala käski ensin Israelin mennä luvattuun maahan , ja sitten kun Israel oli kapinallinen, Jumala käski olla menemättä (4Moos 13-14), ja sensijaan menemään takaisin erämaahan. Jumalan käsky muuttui Israelin tottelemattomuuden vuoksi.

d) SINÄ haluat edelleen ylpeydessäsi pitää kiinni Jumalan alkuperäisestä käskystä ja suunnitelmasta, ja ryntäät suin päin taistoon. Tällä kertaa ilman tarvittavaa Jumalan valtuutusta, ja ilman uskon ja omantunnon rohkeutta. Näin Israelkin teki tajutessaan etteivät nyt pääse luvattuun maahan. He päättivät mennä joka tapauksessa ("Katso, tässä me olemme; me lähdemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut, sillä me olemme syntiä tehneet" 4Moos 14:40), vaikka Mooses varoitti "Älkää lähtekö sinne, sillä Herra ei ole teidän keskellänne; älkää lähtekö, etteivät vihollisenne voittaisi teitä.".

e) Vihollinen jyrää, ja tilanteesi on pahempi kuin pelkän lankeamuksen jälkeen. Alat jopa syyttää Jumalaa, koska Hänhän antoi alkuperäisen käskyn! Olet siis langennut, sitten kapinoinut, vihollinen on nujertanut sinut, JA olet katkera Jumalalle! Sensijaan voisit olla langennut, anteeksiannettu ja matkalla kohti uutta mahdollisuutta...

Kristinuskon suuri ero veljesuskontoihin Islamiin ja Juutalaisuuteen nähden on tämä:

Room 10: 3-4: "sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"

Jotenkin omavanhurskaus on uskovallekin hyvin houkutteleva ratkaisu, mutta osoittautuu umpikujaksi. Valitettavasti ylpeys yleensä estää näkemästä umpikujaa sittenkin kun seinä tulee vastaan. Ihminen ei halua olla riippuvainen Jumalasta, vaan haluaa mieluummin piiloutua ja peittää "viikunanlehdillä" omat virheensä. Meitä pelottaa se että olemme Jumalan armoilla. Haluamme viimeiseen asti yrittää (jopa uskoontulon jälkeen) rakentaa omaa vanhurskauttamme, jotta olisimme itsenäiset ja "vapaat"

Room 6:20: "Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta."

Maailma on täynnä Jumalan haaksirikkoutuneita lapsia, jotka ovat ensin saaneet kutsun tehdä Jumalan työtä, esim. saarnata, ovat langenneet, ja sitten ovat kovettaneet otsansa ja jatkaneet jääräpäisesti saarnaamista sillä seurauksella että heidän koko elämänsä on mennyt ihan raiteiltaan ja ovat löytäneet itsensä jopa mielisairaalasta perheen ja kaiken menettäneinä. Älä ole yksi heistä, vaan alistu Jumalan vanhuskauden alle. Jos lankeat, pese vessaa pari vuotta. Jumala kyllä sitten uudistaa kutsunsa saarnata, ja sitten voit taas saarnata :-) Jumala ei kutsumustaan kadu!

Keskustelua sosiaalipalveluista Suomessa

Kaupunki voisi ostaa metsää, antaa potkut kukkahattutädeille, ja lähettää masentuneet ihmiset virkistymään rankametsään vesisateessa. Kaikenlainen syrjäytyminen, masennus ja perheiden sisäiset ongelmat ratkeaisivat parhaiten laittamalla ihmiset töihin! Pään silittely vain työntää ihmiset syvemmälle kurjimukseen - ikään kuin validoi väitteen että "emmää pysty". Puhti päälle ja hihat heilumaan! Tietenkin vähä kerrallaan.

------------------ ------------------------ ----------------------------

Kaikki ovat samalla viivalla; se on itsestä kiinni tämä "eriarvoisuus" Mahdollisuus tehdä työtä voitaisiin tarjota verotusta ja tukia joustavammaksi tekemällä. 50 euron satunnaisesta tulosta menettää toimeentulon.

Mutta sitä en ymmärrä että on "masentuneita" jotka eivät viitsi edes ulos lähteä, vaan valittavat vaan - ja nostavat tukia. Ylös ja ulos ja jotain tekemään, vaikka siivoamaan porraskäytävää ja pihaa!

------------------ ------------------------ ----------------------------

Yksi unelmistani olisi perustaa toipumiskeskus, jossa jokaisella olisi asunto, ja keskuksessa olisi erilaisia toimintoja, joiden yhteydessä olisi töitä. Jokaiselle maksettaisiin keskuksen sisäistä rahayksikköä työn mukaisesti: jos teet työtä, saat päivän palkan. Jos et tee työtä, et saisi. Ruoka olisi käytännössä saatavilla vain jos saapuisi aamulla johonkin työpisteeseen ja tekisi jotain hyödyllistä ajallaan. Erityisen tärkeätä nykynuorille olisi oppia syy-seuraussuhteet liittyen työhön ja palkkioon. Jani on esimerkki median sekoittamasta nuoresta, joka ei tajua että "kaikesta vaivannäöstä on hyötyä" (sananlaskut 14:23). Tai ainakin tällaisen kuvan sain kommenteistasi Jani. Nykynuorisoltamme on kaikenlaisten tukien ja monimutkaisen työmarkkinajärjestelmän myötä mennyt usko tähän perustavanlaatuiseen luonnonlakiin. Sen vuoksi he makaavat kotona eivätkä viitsi edes yrittää - he eivät usko että se kannattaa! Katkeruus ja tunne omien mahdollisuuksien puuttumisesta sitten vie mielialan ja johtaa toimettomuuteen. Jokainen voi tehdä työtä! Pitäisi unohtaa työsopimukset ja palkat ja sen sellaiset, jos ei työtä ole saanut, ja yksinkertaisesti tehdä jotain! Mitä tahansa! Piirrä vaikka kissan kuvia paperille, tai jos sinulla ei ole varaa kynään ja paperiin, siivoa taloyhtiösi piha joka viikko! Siivoa, osallistu talkoisiin, korjaa rakennuksia, auta vanhuksia, ... ja ihan varmasti joku jossain vaiheessa huomaa sinut ja antaa sinulle työpaikan. Tai jos ei anna, niin ainakin jotain palkintoja saat tekemisistäsi; esimerkiksi voit saada tarjouksia korjata naapurisi pyörän rahaa vastaan, tai jotain... Tai jos et koskaan saa mitään ja aina vaan yrität ja teet ahkerasti joka päivä mainitsemiani töitä, tule kertomaan minulle niin selvitetään mistä kiikastaa. Kaikesta vaivannäöstä ON hyötyä, ja antakaa (palveluita tai hyödykkeitä) niin teille annetaan! Tässä kuvailemassani keskuksessa kävisi siis sillä tavoin, että jos et tee mitään, et saisi syödäkään (kraanavesi olisi ilmaista, eli sitä saisi nauttia). Paastoaminen pari päivää tai viikon on loistava tapa puhdistaa keho ja mieli masennuksesta ja muustakin sekavuudesta (kokemusta on minullakin!). Lopulta tekisi mieli syödä, ja voisi mennä tekemään jotain työtä päiväksi, jonka jälkeen saisi ostaa päivällistä ja muita ruokia keskuksen kaupasta. Tällä tavoin oppisi lyhyellä syklillä (ja nopeasti) että työstä on hyötyä, ja että laiskottelu ei kannata. Asukas alkaisi huomata, että hänen teoillaan on konkreettista vaikutusta hänen elämäänsä. Vatsa on paras tapa opettaa ihmistä! Työt voisivat olla esim. seuraavan kaltaisia: - maataloustyötä - metsätyötä - autonkorjausta - vanhustenhoitoa (jos yhteydessä olisi vanhustenkoti) - keittiötyötä - leipomista - siivoamista - rakentamista Henkistä työtä voisi myös harkita, mutta se on monella tavalla ongelmallista: - liian vaikeaa arvioida (esim. tietokoneohjelmointi näyttää päällepäin kuin mitään ei tapahtuisi ) - ei auta masennuksesta ja muista henkisistä ongelmista kärsiviä - ainakaan yleensä - vaatii liikaa pääomaa - olisi vaikeaa myydä (keskus voisi myydä muita palveluitaan, kuten auton korjausta, siivoamista, meijeri- ja leipomotuotteita... 

------------------ ------------------------ ----------------------------

Jaa-a, minusta kyllä tuntuu että kun "diagnoosi" (se suuri peljätty lopullinen ja erehtymätön) on annettu, on ihmisellä ikäänkuin "velvollisuus" olla työkyvytön ja mihinkään sopimaton yksilö. Tässä tarvittaisiin paradigman muutosta. "Sairauksien" hoitamisen sijaan lääketieteen ja mielenterveyshoidon pitäisi alkaa hoitaa terveyttä! Huomaatko eron: hoidetaan terveyttä, ei sairauksia! Ihan eri lähtökohta. Ja tiedätte varmaan kuinka paljon tässä maassa popsitaan masennuslääkkeitä, ja niillä ei hoideta yhtään mitään (paitsi ehkä jotain akuuttioireita, eli joku häviävän pieni prosentti tapauksista). - Lääkäri kuuntelee kun potilas sanoo että on vaikeaa, kirjoittaa reseptin - ja saa palkan - Yhteiskunta maksaa, kun kerran lääkäri sanoo että pitää - ja kansa köyhtyy - Potilas ostaa pillereitä - ja lääkefirma saa rahaa Huomaatteko? Tässähän tämä eriarvoisuuden kaava on: keskivertokansalainen maksaa korkeasti palkatun henkilön määräämiä turhia lääkkeitä, joita valmistaa moraaliton lääkefirma. Keskivertokansalainen köyhtyy, masentunut pysyy masentuneena (koska hän on kerran saanut "diagnoosin") ja lääkefirman omistajat rikastuvat. Hieno järjestelmä - not! Ja kaikkein ironisinta on, että tämä masentunut on sellaisessa Tukholman syndroomassa, että hän palvoo yhteiskuntaa, lääkäriä, ja lääkefirmaa suurena pelastajana. Todellisuudessa hänen pitäisi heittää pillerit roskiin, astua ulos masennuksestaan ja mennä haistamaan raikasta ilmaa.

------------------ ------------------------ ----------------------------

Olen samaa mieltä ettei aina pärjää yksin, varsinkaan jos on kehitysvamma tai jokin muu elinikäinen haitta. Tällöin perheen, kyläyhteisön ja valtion pitää auttaa. Ja jos muut elävät vastuullisesti, meillä on yltäkylläisesti varaa hoitaa heikompia, ja itse asiassa Jumala tietenkin siunaa meitä siitä. MUTTA: miten meillä muilla on varaa siihen että jokainen alkaa vaatia erilaisia "oikeuksia": - vaaditaan että joku toinen maksaisi elatuksen - vaaditaan että joku toinen tulee hoitamaan homman jos tuntuu vähän vaikealta - vaaditaan että joku toinen tarjoaa työpaikan jne.. Kuka sitten tuo meille koulutuksen ja työpaikat, venäläisetkö? Vai ruotsalaiset? Kenties saksalaiset? Ehkä EU? Meillä on asennevamma, ja meidän pitää oppia elämään omilla jaloillamme! Sen voin sanoa erään masentuneen nuoren aikuisen tilanteesta, häntä vuosia seuranneena, että hänen suurin ongelmansa on hänen itsepäisyytensä!!! Hänelle ei voi antaa mitään ohjetta, vaan hän itsepäisesti ajaa itsensä piippuun rappioelämällä, kunnes hän on taas ihan kuilun pohjalla ja lääkitystä pitää lisätä. Ja tämä on se josta puhun: itsepäisyys, jota vielä lääketieteen edustajat kannustavat (koska heille maksetaan siitä että tässä maassa joka viides nuori käyttää mielenterveyspalveluita). Tämä on sairasta! Ja samanaikaisesti tutkimukset osoittavat, että monet hoitokeinot ovat täyttä huuhaata: lääkkeet ja terapiat sun muut eivät todellisuudessa auta! Se mikä on tutkimuksissa todettu toimivaksi, on turvallinen yhteisö, jossa voi unohtaa omat "demoninsa", mahdolliset menneisyyden traumat, ja rakentaa tulevaisuutta. Hesarissa kerrottin joitain viikkoja sitten juuri sodan traumatisoimista lapsista tehdystä tutkimuksesta, jossa terapian todettiin itse asiassa pitävän yllä masennustilaa ja toipuminen oli huonompaa niillä joita "hoidettiin". Meillä Suomessa ollaan kasvattamassa uutta kroonisesti sairaiden sukupolvea, joita ei ollenkaan kannusteta toipumaan ja menemään eteenpäin elämässä. Olen kaksi tapausta nähnyt. Toinen meinasi jäädä mielisairaalaan, koska lääkärin on niin helppoa sanoa että "tosi paha tilanne on, parempi kuin pidetään osastolla"... tämä maa on sairas, ja sairaus on asenteissamme! Ja pahinta on, että tämä on kuin mitä raamattu puhuu sanoessaan että "pahan miehen armollisuuskin on julmuutta" (sananl. 12:10) - tästä on rakkaus kaukana kun ihmisestä tehdään vihannes, tai hänet aivopestään uskomaan enemmän omaan sairauteensa kuin tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiinsa!

------------------ ------------------------ ----------------------------

Aitoa lähimmäisenrakkautta tässä juuri haetaankin, ja sitä ei yhteiskunnan rahoja haaskaamalla olla saatu, kuten itsekin sanoit. Mutta sen sanon, että jos masentunut henkilö jää katkerana vain odottamaan että hänen tarpeensa kohdattaisiin, ei se ole muuta kuin ajan haaskua. Itsesääli, katkeruus, kapina, itsepäisyys, ... näitä kaikkia masentunut ihminen pitää sisällään, ja niistä tulee este toipumiselle. Masennus on yleensä enemmän huomion hakemista, kuin todellinen sairaus. Valitettava tosiasia on, että ihmiset eivät ole yhtään todennäköisemmin myötätuntoisia sinua kohtaan, vaikka tekisit miten monta "sitten minut kyllä huomataan"-juttua (kuten masennus). Ja jos uppoat sellaiseen kierteeseen, annat elämäsi hintana katkeruudesta. Ja se on huono kauppa se!

Fatalismi v.s. Toimelias Seurakunta

Suomen seurakunta on pitkään puhunut, valmistellut ja odottanut herätystä. Tästä ei liene epäilystä, ja todennäköisesti suurin osa uudestisyntyneistä, Jumalan tahtoa toivovista ihmisistä on ollut tai on mukana aktiivisessa "odottamisessa". Itsekin olen tätä katsellut, ja oppinut monta asiaa. Jumala on myös puhunut minulle siitä, että pitäisi ryhtyä toimeen odottamisen sijaan. Tässä muutamia näkökulmia asiaan.

Itseluottamus

Ollessani Kiinassa 2008, Jumala antoi minulle näyn Suomesta. Suomen yllä oli idästä päin Venäjän varjo: moraalittomuus, seksi, huumeet, jne. rapauttivat Suomen hengellistä perustaa. Sitten näin seurakunnan, kuin tuikkivina tähtinä pitkin tuota varjon alla lepäävää Suomea. Pyhä Henki alkoi puhua siitä, miten Suomen kansa odottaa herätystä ja jotakuta joka tulisi herätyksen tuomaan. Pyhä Henki puhui siitä että suomalaisten pitäisi alkaa uskoa siihen mitä heille on annettu, ja ryhtyä toimeen. Emme voi vain odottaa jotakuta suurta hengen miestä, joka muuttaisi kaiken. Emme voi myöskään suhtautua herätykseen kuin johonkin luonnonilmiöön, joka vain tulee jos on tullakseen - tai sitten ei.

Rukous

Selatessani internetin keskustelupalstoja, sekä keskustellessani uskovien kanssa, olen ollut järkyttynyt siitä miten vähän suomalaiset ymmärtävät rukouksesta. Ei ylipäänsä ymmärretä miksi ihmisen pitää rukoilla, ja miksi Jumala ei "vaan tee" asioita... Tavallaanhan on ymmärrettävää, että ihmiset ihmettelevät miksei Jumala toimi, jos kuitenkin Jumala on kaikkivaltias, ja Hänen tahtonsa on parantaa, herätellä hengellisesti, ja muutenkin tehdä tahtoaan Maan päällä. Mutta tässä huomaamme taas suomalaisten vaikeuden ottaa vastaan mitään mikä liittyy heihin itseensä. Ajatellaan että enhän minä mitään ole. Mutta Jumala antoi koko maapallon ihmisen valtaan, lue vaikka luomiskertomuksesta:
"Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat" (1Moos 1:26)
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". (1Moos 1:28)
Jumala on siis antanut ihmiselle vallan maan päällä. Tämän vuoksi rukoilemme: käytämme auktoriteettiamme kutsumaan Jumalan maan piiriin. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen vapauttamaan meidät synnin vallan alta Jumalan vallan alle, jotta voisimme toimia Jumalan tahdon edustajina maan päällä. Mutta miksi sitten pitää rukoilla?

Jumalan tahto ei aina tapahdu

"tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa" (Matteus 6:10)
Jumalan tahto ei tapahdu automaattisesti. Jos Jumalan tahto tapahtuisi automaattisesti - aina - olisi Jeesuksen opettama rukous turha. Mitä mieltä on rukoilla että Jumalan tahto tapahtuisi, jos se tapahtuisi riippumatta siitä mitä teemme...
Tämän ymmärtäminen on ollut rukouselämäni tärkein pilari: minun rukoukseni on kuin ikkuna, joka avataan Jumalan maailmaan, jota pitkin Jumalan tahto tulee tähän maailmaan. Jumalan tahto on parantuminen, herätys, yhteiskunnallinen järjestys ja siveys, mutta Jumala tarvitsee meitä tuomaan Hänen tahtonsa tähän maailmaan.

Lopuksi

Rukoilkaamme siis lakkaamatta, tietäen että Jeesus on käskenyt meitä rukoilemaan Taivaan Isän tahdon tapahtumista. Ymmärtäen että meillä on tärkeä rooli tässä yhtälössä. Luottaen siihen, että Herraa etsivältä ei mitään hyvää puutu (psalmi 34:11)

HS 13:6.2012

Maallikko ei ymmärrä Halla-ahon tuomiota 13.6.2012 21:12 | 232 | Juhani Mykkänen Jussi Halla-ahon (ps) KKO:sta saama tuomio kiihotuksesta kansanryhmää vastaan herättää maallikossa kysymyksiä. Seuraavassa on hieman taustaa niille, jotka eivät ole perehtyneet tuomion tuottaneeseen Halla-ahon kirjoitukseen. Halla-aho julkaisi blogissaan 3. 6. 2008 tekstin otsikolla "Muutama täky Illmanin Mikalle". Mika Illman on sananvapauslainsäädäntöön erikoistunut valtionsyyttäjä. Tekstissään Halla-aho tarkoituksella härnää Illmania. Sanomalehti Kaleva käsitteli 20. 5. 2008 pääkirjoituksessaan Rovaniemen tuolloisia ampumissurmia ja totesi, että Suomessa "päissään surmaaminen on kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". Valtakunnansyyttäjä ei puuttunut Kalevan kirjoitukseen. Kirjoituksesta Julkisen sanan neuvostoon tehty kantelu ei myöskään edennyt edes käsittelyyn saakka. Halla-aho viittasi blogissaan näihin ratkaisuihin ja teki johtopäätöksen, että Suomessa voi julkaista kansallisia ja geneettisiä yleistyksiä, kunhan niitä ei käsitellä faktoina vaan "arveluina". Sitten hän ilmoitti asettavansa Illmanille "täkyn" ja tilastoihin pohjaten arvelevansa – mutta ei esittävänsä faktana – että "ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". Maallikon silmään teksti oli siis Halla-ahon kokeilu. Hän halusi selvittää, vallitseeko Suomessa kaksoisstandardi sen suhteen, mitä mistäkin kansallisuudesta voi arvella kansallisena ja geneettisenä ryhmänä. Hovioikeus näki tekstin tarkoituksen maallikon kanssa samoin. Se katsoi, että Halla-aho oli pysynyt sallitun liioittelun ja provokaation rajoissa. KKO oli eri mieltä (eli kokeilu onnistui). Oikeuden mielestä sarkasmin olisi voinut esittää leimaamatta somalialaisia. Niin olisi. Mutta jälleen maallikko kysyy: miksi Halla-aho sai sarkasmistaan tuomion, mutta Kalevan tosissaan laaditusta kirjoituksesta ei noussut edes syytettä? Vastaus lienee, että enemmistöä ei tarvitse suojella. Silti kansanryhmää vastaan kiihottamista käsittelevä lainkohta ei mainitse – ainakaan maallikon silmään – että haukuttavana pitäisi olla vähemmistön. Sitä paitsi: mitä jos Kalevan väite suomalaisten kännissätappamisgeeneistä olisi käsitellyt ruotsinsuomalaisia, ja se olisi esitetty ruotsalaisessa sanomalehdessä? Kirjoittaja on Nytin ja Radio Helsingin esimies.

Salo, Nokia, SDP - Kaksi ryöväriä ristillä

Ei edes ahkerien ihmisten rahojen varastamiseen ja jakamiseen erikoistunut ökyporvaripuolue SDP pysty pelastamaan Salon julkista taloutta kun yksityispuoli yskii. Herätyskellot soivat kovaa, mutta tuskin kukaan oikeasti kiinnittää asiaan sen enempää huomiota. Yrittäjyys ja vastuuntuntoinen taloudenpito kuulostavat voi niin ahdasmielisiltä ja vanhanaikaisilta jutuilta... kaiken saaminen juuri nyt ja tässä ovat se miten nykyihminen tahtoo elää... tahtoo! Sitäpaitsi, ne henkilöt jotka Salossakin kykenisivät uutta menestystä luomaan, ovat sosiaalisesti epäkorrekteja friikkejä, jotka on aikapäiviä sitten suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle tai muuten vaan nujerrettu verotuksella ja hiljaisella halveksunnalla. Ettäs kehtaavat yrittää luoda vaurautta - sehän on itsekästä! Nyky-yhteiskuntamme sanoo selvästi ja äänekkäästi: me emme tahdo menestystä, me tahdomme leipää ja huveja, kunnes rahat loppuvat ja voidaan taas syyttää porvareita!

HTML: Korkeimman oikeuden tuomitsema Halla-Ahon blogikirjoitus

Muutama täky Illmanin Mikalle (Kirjoitus julkaistu alunperin 3.6.2008 sivulla http://halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.html) Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä: a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset "törkeän kunnianloukkauksen" kriteerit, mutta b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä. c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle. Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo. Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä. (Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.) Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin: Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto. Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla: Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa "täyttyi" Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan "neekereistä" (vaikka "neekeri" ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi. Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että ... a) ... koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja. b) ... Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen. Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia. Niinpä toistan väitteeni: Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto. Seuraava täky kuuluu: Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre. Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". (Pääkirjoitus on sittemmin poistettu Kalevan Internet-sivuilta. - Toim. huom.) JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra: "Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa." JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana. Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt. Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana): Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre. Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.